Maalinkäryä

Pidin viikonloppuna maalaustalkoot. Ja hyvä että pidin, sillä huomasin, etten ymmärtänyt maalaamisesta hölkäsen pöläystä!

Keittiö on nyt siinä vaiheessa, että kaapit, tapetti ja pleksilasi ovat asennettu. Myös saareke ja kaikki kodinkoneet toimivat moitteettomasti. Ainoina murheenkryyneinä ovat ruokapöydän alla kököttävä liesituuletin ja sivukaapit, joista siis löytyi syksyllä sitä paljon taivastelemaani asbestia.

Vaikka asbesti poistettiin jo syksyllä, kaapit olivat hirveässä kunnossa. Edellinen asukas oli päällystänyt hyllyt myrkynvihreällä kontaktimuovilla ja maalannut seinät hailakalla lilalla. Ihana yhdistelmä. Lisäksi ovet olivat täynnä erinäisiä telineitä, nauloja ja koukkuja.

Päätin, että ainakin kaapinovet ja ovenkarmit on maalattava, jotta ne eivät pistä silmään muuten uusitussa keittiössä.

Katinkontit. Nyt ne vasta silmään pistävätkin!

Kävimme Maijan ja JP:n kanssa K-Raudassa ostamassa maalaustarvikkeita, ja myyjä neuvoi, että tärkeintä on ostaa laadukkaat pensselit. Kuuntelin kiltisti ja kiikutin maalin ja hiekkapaperin lisäksi kassalle pienen ja ison, maltaita maksavan sudin.

Rakas ystäväni Maija tekee vuokseni lähes mitä tahansa.

Kotona selvisi, että JP on ainoa, joka ymmärtää mitään maalaamisesta (sori, Maija!), joten hän sai ottaa työnjohtajan roolin. Hioimme Maijan kanssa kummatkin ovet ja maalasimme ne pikkupensselillä ensiksi sisäpuolelta, jotta pystyimme tarkastamaan työmme tuloksen.

Imurointi voi joskus olla aika haastavaa.

Hanna hioo...

Maalaamiseen meni yllättävän paljon aikaa, joten päätin jättää eteisen ja vessan ovet suosiolla ammattilaisen huoleksi. Esimerkiksi vessan ovessa on niin kauheita reikiä, että ne on pakko kitata ennen uutta maalikerrosta.

...ja kiipeää...

...mutta ei mahasta huolimatta ole edelleenkään raskaana. (Huom! Olen ostanut ko. remppahaalarit viidennellä luokalla. Siitä on kulunut tovi aikaa. Kröhm. Nyt ehkä ymmärrätte, miksi mulla oli niin suuri tarve asialliselle vaatesäilytykselle.)
 

Maalaaminen on hauskaa puuhaa. Kunhan siihen on varattu hyvää seuraa, tarpeeksi aikaa ja asianmukaiset välineet.

 

Loppujen lopuksi maalia oli joka paikassa. Ja olimme varustautuneet niinkin asianmukaisesti, ettei meillä ollut edes tärpättiä, koska maali oli vesiliukoinen...tai jotain. Niin. En liioitellut yhtään kun sanoin, etten tajua maalaamisesta hölkäsen pöläystä. Onneksi remppamiehet hoitivat asunnot muut maalattavat kohteet.

 

Ruokatauon jälkeen huomasimme, että oli tullut niin pimeää, ettei kädenjälkeä nähnyt enää niin selkeästi kuin luonnonvalossa. Ehdotin ronskisti, että vedetään isolla pensselillä – aikaa säästyy ja eiköhän se jälkikin ole parempi!

Voin kertoa, että ei ole. Ovissa näkyvät selkeät pensselinvedot, enkä ymmärrä miten niihin saisi toisella maalauskerralla tasaista jälkeä. Paljon maalannut äitini ehdotti telaa, vaikka K-Raudan myyjän mielestä pensseli on parempi vaihtoehto. Ehkä kokeilemme seuraavalla kerralla sitä, en tiedä! Vinkkejä otetaan avosylin vastaan!

Tästä kuvasta ei näe, kuinka huonosti asiat ovat (vaikka kuva onkin otettu vain yhden maalikerroksen jälkeen). Teuvon ja sähkömiehen pitäisi tulla lähipäivinä asentamaan liesituuletinta, enkä edes uskalla ajatella miten he järkyttyvät kun näkevät kädenjälkeni.

Mutta joo, suurin uutinen taitaa kyllä olla se, että olen käyttänyt astianpesukonetta. Siis minä uskalsin laittaa astianpesukoneen päälle! Itse! Yksin! Eikä tullut vedenpaisumusta vaan puhtaita astioita. Vihdoinkin läpinäkyviä laseja ja kiiltäviä kattiloita. Arvostan niin, että sydän pakahtuu.

Aikaisemmin kaverini ovat nyrpistelleet tahmaisille tuopeilleni, jotka ovat kieltämättä - rehellisesti sanottuna - olleet ihan hirveitä. Olen ollut niin sanotusti nopea tiskaaja, ja ymmärrän täysin itse tiskiharjaan tarttuneita vieraitani. Nyt tässä taloudessa on kuitenkin alkanut aivan uusi aikakausi, ja tästä edespäin täällä säihkyvät viinilasit Ruoholahteen asti!

Huoleni induktiolieden käyttöönottamisesta oli myös aivan turha, sillä huomasin että paistinpannuani ja Hackmannin kattiloita voi käyttää myös uudella liedellä. Mikron kanssa oli pieni jännitysmomentti, mutta se ja uuni toimivat täydellisesti siitä huolimatta, että olen aivan lapanen kaikkien uusien teknisten vempaimien kanssa. 80-luvun laitteiden kanssa olen nero, mutta siihen se kehitys onkin sitten jäänyt...

Oli pakko morjestaa, kun huomasin, etten saa hyvää kuvaa ilman salamavaloa, joka heijastuu ovesta. Kai tähänkin joku ratkaisu löytyy sitten kun alan vihdoin kuvata blogiin valmista asuntoa.

Nyt en malta odottaa, että pääsen shoppailemaan kaikkia ihania sisustusjuttuja! Remontin edettyä olen huomannut, että makuni on muuttunut. Olen alkanut haaveilla sisustustakoista, hopeisista kynttilänjaloista, kristallikruunuista ja ranskankielisiä latteuksia julistavista tyynyliinoista. Ehkä jopa seinään liimatuista ranskankielisistä latteuksista!

Siis minä, joka olen aiemmin suosinut Artekia, Marimekkoa ja boheemeja taidejulisteita! Nyt kaiken pitää olla valkoista. Valkoista, hopeaa ja mustaa. Glamouria. Askosta on jo löytynyt potentiaalinen hopeanvärinen päiväpeitto! Katson viikko toisensa jälkeen Pientä pintaremonttia -Tean tekemiä ylellisiä stailauksia ja huokailen ihastuksesta, vaikka minulla on kilpailevan kanavan rämäpäinen hassuttelija käytettävissäni värikylläisineen neronleimauksineen.

Onneksi Teuvo on sisäistänyt toiveeni täydellisesti ja on ainakin olevinaan samaa mieltä hahmottelemistani linjauksista.

Menemme ensi viikolla Ikeaan ja Kodin Ykköseen, ja uskon että sillä reissulla löytyy suurin osa lampuista, tekstiileistä ja pikkutavaroista.

Jos joku tietää, mistä saa vessanpöntön päälle sopivan tilavan kylppärin seinäkaapin, jossa on joko musta tai valkoinen ovi, voisi hihkaista siitä kommenttiboksissa. Olemme kolunneet melkein koko pääkaupunkiseudun, eikä ole pistänyt silmään. Tack och adjö!

PS. Tuhannet kiitokset Maijalle ja JP:lle. TE olitte mahtavia. Ei mitään moittimista! <3